Kylläpäs tulin hyvälle tuulelle, kun katselin taas maikkarin ohjelmaa K-70!

Miulla on ollu asennevamma vanhuksia kohtaan, koska tuntuu että ne kaikki on semmosia länkyttäjiä ja inhottavia muita kohtaan. Vaikka onkin toinen jalka haudassa se ei tarkota, että tarviis mutista ja pyöritellä silmiään vieraille ihmisille, varsinkaan nuorille. Miuta kuitenkin surettaa monen yksin jäävän vanhuksen kohtalo, se ei ole yhtään reilua.

Edellä mainittu ohjelma kuitenkin muutti hieman käsitystäni positiivisempaan suuntaan, iloiset mummot ja varsinkin se vanha rokkimies <3 Siitä tuli mieleen eräs ykkösluokkalainen Juuso, jolla riittää energiaa merkillisen paljon. Samaa näköäkin heillä on =D Ihanaa nähdä vanhuksia, jotka jaksavat edelleen nauttia elämästään! Puhuttiin siinä raksun kanssa, että mimmosiakohan myö ollaan vanhoina. Miusta tulee kuulemma hirvee kyylä, joka käy huutelemassa naapurin pojille, kun ne skeittaa talon eessä. Eikä tuu!! =D Miusta tulee rokkimummo, joka ompelee pääkallon kuvia pikkuisten rokkipoikien nuttuihin ja ostaa tytöille ihania keijuvaatteita. Ellei sitten hippimummo. Mene ja tiedä. =)

Täytyy tähän vielä lisätä, että omat elossa olevat mummot ja ukki ovat aivan ihania kuitenkin =)  Ne jaksaa aina heittää jotain läppää vaivojensa valittelun ohessa =D Valitettavan harvoin heitä kuitenkin tapaan! =(